Perintötekijät alkoholivaurioiden taustalla

Viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa, ja se aika on käytetty pitkälti laboratoriossa tutkien epiFASD-projektimme näytteitä. Tässä projektissa olemme keränneet synnytysten yhteydessä näytteitä raskauden aikana alkoholille altistuneiden vastasyntyneiden lasten istukasta, istukkaverestä ja pyyhkäisynäytteitä posken sisäpinnalta. Lisäksi olemme keränneet vastaavia näytteitä verrokeista, jotka eivät ole altistuneet alkoholille. Nyt olemme saaneet ensimmäisen työn istukoista valmiiksi ja mitä yllättävää niistä löytyikään!

Alkoholialtistus vaikuttaa vastasyntyneiden pään kokoon

Tähän työhön olimme keränneet näytteitä 39 alkoholille altistuneelta ja 100 verrokki-vastasyntyneeltä. Alkoholin tiedetään aiheuttavan pienikasvuisuutta ja altistuksen on huomattu vaikuttavan erityisesti pään kasvuun. Vertailimme tutkimuslastemme kokoa käyttäen apuna uusia suomalaisia kasvukäyriä, joita käyttämällä voidaan sulkea pois vaihtelu raskauden kestossa, monesko lapsi on äidille ja lapsen sukupuoli, jotka kaikki vaikuttavat lapsen kasvuun. Yllätykseksemme havaitsimme hyvin vähäisiä eroja näiden kahden ryhmän välillä syntymäpainoissa, syntymäpituuksissa ja istukoiden painoissa. Alkoholille altistuneiden lasten päänympärykset olivat keskimäärin kuitenkin lähes tilastollisesti merkittävästi verrokkeja pienempiä, joka viittasi alkoholin vaikuttavan juuri pään kasvuun myös meidän aineistossamme.

Kasvuun vaikuttava geenialue IGF2/H19

Koska raskaudenaikainen alkoholialtistus (prenatal alcohol exposure, PAE) aiheuttaa pienikasvuisuutta, lähdimme tutkimaan geenialuetta, lokusta, jonka tiedetään vaikuttavan istukan ja sikiön kasvuun. Tämä kromosomissa 11 sijaitseva Insuliininkaltainen kasvutekijä 2 (IGF2)/H19-lokus on epigeneettisesti säädelty ja siksi meidän näkökulmasta erityisen kiinnostava. Lokus on leimattu eli imprintattu, mikä tarkoittaa, että geenit toimivat sen mukaan ovatko ne peritty isältä tai äidiltä. Tässä kyseisessä lokuksessa toimii isältä peritty, kasvua voimistava IGF2 ja äidiltä peritty kasvua rajoittava H19. Näiden kahden geenin toimintaa on tutkittu paljon ja alueelta on löydetty erityinen säätelyalue, leimautumisen kontrollialue (imprinting control region, ICR). Tähän alueeseen sitoutuu säätelyproteiinit, jotka säätelevät lokuksen toimintaa eli geenien ilmenemistä. Tämän leimautumisen kontrollialueen epigeneettisten merkkien eli DNA-ketjuun sitoutuvien metyyliryhmien määrän on huomattu vaikuttavan geenien toimintaan. Aloitimme tutkimuksemme juuri tuosta alueesta ja otimme selvää vaikuttaako alkoholi tuon alueen DNA-ketjuun sitoutuvien metyyliryhmien määriin, mahdollisesti geenien toimintaan ja lasten kasvuun.

Muutokset epigenomissa, geenien ilmenemisessä ja vastasyntyneiden kasvussa

Jo ensimmäisissä metylaatiotutkimuksissa huomasimme osassa DNA-juostetta eroja näytteiden metylaatioryhmien määrien välillä, sekä alkoholille altistuneissa että verrokki-istukoissa. Tarkempi tarkastelu paljasti, että metyyliryhmien määriin näytti liittyvän säätelyalueen yhden emäksen G/A variaatio, snippi (single nucleotide polymorphism, SNP) nimeltä rs10732516 ja se, miten tämä variaatio oli periytynyt isältä ja äidiltä. Tämän johtopäätöksen tueksi löysimme myös aiemmin julkaistun työn. Koska tämä variaatio näytti aiheuttavan jo melkoisesti vaihtelua metyylimäärässä näiden kahden ryhmän sisällä, tuntui väärältä verrata ryhmiä suoraan toisiinsa. Päätimme jakaa näytteet neljään ryhmään eli genotyyppiin sen mukaan, miten variaatio oli lapselle periytynyt: molemmilta vanhemmilta G (G/G), isältä G ja äidiltä A (patG/matA), isältä A ja äidiltä G (patA/matG) sekä molemmilta vanhemmilta A (A/A). Kummatkin emäkset, sekä G että A ovat yhtä yleisiä suomalaisessa väestössä ja onneksemme näytteet jakautuivatkin tasaisesti neljään tutkittavaan ryhmään. Epäonneksemme tämän jaon jälkeen kunkin ryhmän näytemäärä kutistui melko pieneksi.  

Muutoksia metylaatiossa
Jotta pystyimme erottamaan isältä ja äidiltä perityt DNA-juosteet toisistaan, tutkimme tarkemmin patG/matA- ja patA/matG-genotyypit perineiden lasten istukoita. Perinteistä bisulfiittisekvensointimenetelmää käyttämällä pystyimme erottamaan korkeasti metyloituneen isältä perityn juosteen vähän metyloituneesta äidiltä peritystä. Juosteen variaatio puolestaan kertoi lapsen genotyypin sekä varmisti kummalta vanhemmalta kukin juoste oli peritty. Kun vertasimme erikseen äidiltä ja isältä perittyjen juosteiden metyyliryhmien määrää alkoholille altistuneiden ja verrokkien välillä, huomasimme normaalisti korkeasti metyloituneen isältä perityn juosteen olevan huomattavasti heikommin metyloitunut alkoholille altistuneissa patA/matG-genotyypin istukoissa kuin verrokeissa (kuva 1). Samaa muutosta emme havainneet patG/matA-genotyypin istukoissa. Tämä voi äkkiseltään kuulostaa monimutkaiselta, mutta tämä yksinkertaistettuna viittasi siihen, että alkoholi vaikutti erilailla DNA-juosteeseen sitoutuneisiin metyyliryhmiin sen mukaan, mitkä variaatiot lapsi on vanhemmiltaan perinyt. Tuloksesta yllättyneinä lähdimme tutkimaan, voiko nämä genotyypistä riippuvat muutokset aiheuttaa myös genotyyppikohtaisia muutoksia geenien toiminnassa ja lapsen kasvussa.

Kuva 1. Isältä A-geenimuodon ja äidiltään G-geenimuodon (paternaalinen A/maternaalinen G) perineiden alkoholille altistuneiden lasten istukoissa oli isältä perityssä normaalisti korkeasti metyloituneessa DNA-juosteessa vähemmän metyyliryhmiä kuin verrokeilla. Samanlaista muutosta ei nähty paternaalinen G/maternaalinen A yhdistelmän perineiden lasten istukoissa. Mustat pylväät kuvaavat verrokki-istukoita ja harmaan alkoholille altistuneita. Näytemäärät ovat suluissa. Tähdillä on merkityt metyyliryhmien sitoutumiskohdat poikkeavat merkittävästi toisistaan (nimellinen p-arvo<0.05).

Muutoksia geenien toiminnassa
Seuraavaksi tutkimme oliko alkoholialtistus vaikuttanut IGF2- ja H19-geenien toimintaan. Aiemmin altistuksen vaikutusta IGF2-geenin toimintaan ihmisistukassa on tutkittu Espanjassa ja tulos oli ristiriitainen: tämän kasvua tehostavan geenin toiminta oli kasvanut merkittävästi pienikasvuisuutta aiheuttavan alkoholin vaikutuksesta. Työmme vahvisti espanjalaisten havaintoa: myös meidän aineistomme alkoholille altistuneissa istukoissa IGF2-geenin toiminta oli kasvanut. Tutkimme lisäksi H19-geenin toimintaa ja huomasimme, että tämän kasvua rajoittavan geenin toiminta oli lisääntynyt merkittävästi kussakin istukassa suhteessa IGF2-geeniin (kuva 2). Tuloksemme vaikuttaisi loogiselta: kummankin geenin toiminta on lisääntynyt alkoholin vaikutuksesta, mutta  jostain syystä kasvua rajoittavan H19-geenin enemmän, mikä puolestaan selittäisi pienikasvuisuutta.

Kuva 2. Kasvua rajoittavan H19-geenin toiminta oli merkittävästi lisääntynyt alkoholille altistuneissa istukoissa (harmaa pylväs) sitä verrattiin istukkakohtaisesti kasvua lisäävään IGF2-geenin toimintaan.

Muutoksia lasten pään koossa

Lopuksi tarkastelimme lasten suhteellisia syntymämittoja näiden neljän genotyypin mukaan. Yllätykseksemme genotyyppikohtaiset erot alkoholille altistuneiden lasten pään ympäryksissä olivat suuret (kuva 3). Erityisen silmiinpistävää oli genotyypin A/A pään koot, jotka yhtä lukuun ottamatta olivat suomalaista keskiarvoa suuremmat alkoholialtistuksesta huolimatta. Lisäksi oli mielenkiintoista huomata, että pienimmät päät olivat genotyypeillä G/G ja patG/matA, joilla myös kasvua rajoittavan H19-geenin toiminta oli merkittävästi kohonnut suhteessa IGF2-geeniin.

Kuva 3. Tutkimuksessa mukana olleiden lasten päänympärysten keskihajonta. Lapset on jaettu genotyyppien mukaisesti neljään ryhmään: G/G-, isältä peritty G/äidiltä peritty A (patG/matA)-, isältä peritty A/äidiltä peritty G (patA/matG)- ja A/A-genotyypit. Mustat pisteet (C) kuvaavat verrokkeja ja harmaat (A) alkoholille altistuneita. Näytteiden lukumäärät ovat suluissa. A/A-genotyypin alkoholille altistuneiden lasten päänympärykset poikkeava merkittävästi G/G- ja patG/matA-genotyypeistä (Bonferroni post hoc testi yksi suuntaiselle ANOVAlle: *P < 0.05, **P < 0.01, ***P ≤ 0.001).

Perintötekijämme vaikuttavat alkoholialtistuksen seurauksiin

Mitä nämä tutkimuksemme tulokset sitten kertovat meille? Löytämämme genotyyppikohtaiset muutokset vahvistavat, että alkoholialtistuksen vaikutukset elämämme alkumetreillä riippuvat osaksi perintötekijöistämme. Perimän rooli alkoholivaurioissa on kaksostutkimusten ja geneettisten kokeiden perusteella tiedetty jo kauan, mutta kokeet ovat keskittyneet lähinnä alkoholin metaboliaan vaikuttaviin geeneihin eikä mitään konkreettista lapsen ilmiasuun liittyvää ole vielä löydetty.

Tuloksemme eivät kerro mekanismia, jolla alkoholi vaikuttaa tämän monimutkaisesti säädellyn lokuksen toimintaan. Löytämämme muutokset metyyliryhmien määrässä ovat säännönmukaisia, mutta suhteellisen pieniä ja niiden biologisen merkittävyyden selvittämiseen tarvitaan lisää tutkimusta. Toisaalta, vaikka ne eivät itsessään vaikuttaisikaan lokuksen säätelyyn, ne voivat heijastaa muutoksia muilla säätelyn tasoilla. Ehkä tarvittava säätelyproteiini ei pääsekään sitoutumaan sitoutumiskohdassa sijaitsevan variaation ansiosta samalla tavalla leimauksen kontrollialueeseen kaikissa genotyypeissä. Erot voivat olla hyvin pieniä normaalioloissa, mutta epäedullisissa kasvuolosuhteissa huomattavia. Meidän täytyy myös muistaa lokuksen suuri merkitys normaaliin kasvuun ja kehitykseen: löytämämme muutokset molekulaarisella tasolla näyttävät pieniltä, mutta eivät ne ole suuren suuria lasten ilmiasussakaan. Todennäköisesti suuret muutokset näin merkittävän lokuksen säätelyssä aiheuttaisivat huomattavasti suurempia ongelmia sikiönkehityksessä.

Näiden tulosten pohjalta emme voi päätellä mitään syy-seuraus-suhteista, että esimerkiksi muutos metyyliryhmissä aiheuttaisi tietynlaisen muutoksen geenien toiminnassa ja lapsen kasvussa. Tähän tarvitaan lisää tutkimuksia. Lisäksi toivomme, että kaikki raskaudenaikaista alkoholialtistusta tutkivat tarkastelisivat omia näytteitään tämän uuden tiedon valossa. Näytemäärä työssämme on pieni, mikä luonnollisesti kasvattaa sattuman mahdollisuutta. Kukin työmme osa-alue kuitenkin toi esiin alkoholialtistukseen kytkeytyviä genotyyppikohtaisia muutoksia ja osa muutoksista vahvisti aiempia tuloksia.   

Apua vaurioiden diagnosointiin

Pientä pään ympärystä on pidetty merkkinä raskaudenaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamista vaurioista. Työmme perusteella alkoholille altistuneen lapsen perimä vaikuttaa pään ympärykseen ja siksi pään koko ei ole luotettava alkoholivaurioiden merkki. Tuloksemme voisi selittää aiempien tutkimusten ristiriitaiset tulokset äidin alkoholinkäytön suhteesta lapsen pään kokoon sekä heikon korrelaation alkoholille altistuneiden lasten pään ja aivojen koon välillä sekä pään koon ja kognitiivisten kykyjen välillä. Ehkä alkoholi vaurioittaa kehittyviä aivoja kaikissa genotyypeissä, mutta se ei näy aina pään koossa.

Työmme on askel kohti alkoholivaurioiden mekanismien ymmärtämistä. Alkoholi voi aiheuttaa laajan kirjon erilaisia sikiövaurioita ja vaurioiden syntyyn vaikuttaa lukemattomat tekijät, perimän lisäksi esimerkiksi altistusajankohta, annos, määrä, toistuvuus, lääkkeet ja muu päihteiden käyttö. Tämä löytömme rohkaisee eteenpäin kohti tavoitettamme kehittää työkalu alkoholivaurioiden luotettavaan diagnosointiin. Tällä hetkellä diagnosointi on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta, ja tarve luotettaville menetelmille on suuri.

Epigeneettinen lähestymistapa

Kun aloitimme työt IGF2/H19-lokuksen parissa kolmisen vuotta sitten, emme voineet kuvitella, että me ensikertalaiset löytäisimme jotain näin mielenkiintoista. Epigeneettisen lähestymistapamme ansiosta katsoimme lokusta uudella tavalla ja löysimme ympäristön aiheuttamia genotyyppikohtaisia muutoksia. Ja kyse on yhdestä eniten tutkitusta kasvuun ja kehitykseen vaikuttavasta lokuksesta! Nyt toivomme, että tulostemme innoittamina muutkin tästä lokuksesta ja sikiön kasvusta kiinnostuneet tutkijat ottavat huomioon genotyypit tulevissa tutkimuksissaan tai analysoivat uudelleen jo julkaistuja töitään. Näin voi paljastua yllättäviäkin asioita ympäristön vaikutuksesta sikiön kehitykseen.

Työmme on vapaasti luettavissa Human Reproduction Open-julkaisusarjassa:
Heidi Marjonen, Hanna Kahila, Nina Kaminen-Ahola; rs10732516 polymorphism at the IGF2/H19 locus associates with a genotype-specific trend in placental DNA methylation and head circumference of prenatally alcohol-exposed newborns, Human Reproduction Open, Volume 2017, Issue 3, 5 October 2017, hox014, https://doi.org/10.1093/hropen/hox014

Vaikuttavatko hedelmöityshoidot lapsen kehitykseen?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoraportin mukaan vuonna 2013 Suomessa aloitettiin 13 500 hedelmöityshoitoa, joista syntyi lähes 2500 lasta. Heistä noin 2000 syntyi koeputkihedelmöityshoidoilla (in vitro fertilization, IVF) ja mikroinjektiohoidolla eli pistämällä siittiö suoraan munasoluun (intracytoplasmic sperm injection, ICSI) sekä näiden hoitojen jälkeen pakastetuilla alkioilla. Loput hoidoista tehtiin inseminaatiolla, jossa siittiöt ruiskutetaan suoraan kohtuun. IVF- ja ICSI-hoidoissa käytetään munasolujen kypsytyshoitoja, samoin kuin osassa inseminaatioista.

Hoitojen avulla syntyneet lapset ovat yleisesti ottaen terveitä. Verrattaessa heitä spontaanisti, ilman hoitoja syntyneisiin lapsiin, on heillä tutkimusten mukaan kuitenkin hieman suurempi riski ennenaikaiseen syntymään, alhaiseen syntymäpainoon sekä synnynnäisiin kehityshäiriöihin.

Mitä maljalla tapahtuu?

Hoitojen tulokset ovat mielestäni hämmästyttävän hyviä! Etenkin kun ottaa huomioon, että menetelmissä puututaan yksilönkehityksen vaiheisiin, jotka ainakin epigenetiikan tutkija mieltää erityisen merkittäviksi. Maljalla varhaisen alkion solut alkavat jakautua ja erilaistua, pisimmillään viiden tai kuuden päivän ajan blastokystiviljelyssä. Alkionkehityksen alussa solujen geenien toimintaa sääteleviä epigeneettisiä merkkejä pyyhkiytyy ja niitä pidetäänkin poissa, jotta ensimmäiset solut pysyvät kyvykkäinä erilaistumaan miksi tahansa solutyypiksi. Vähitellen kullekin solutyypille muodostuu omanlaisensa epigenomi, joka säätelee tarpeellisten  geenien toimintaa. Juuri tämän epigeneettiseksi uudelleenohjelmoitumiseksi kutsutun ajanjakson on tutkimuksissa huomattu olevan herkkä ympäristön vaikutuksille.

Tunnetun epidemiologin David Barkerin biologiseksi ohjelmoinniksi kutsutun hypoteesin mukaan ympäristön ärsyke kehityksen kriittisellä hetkellä voi vaikuttaa pysyvästi geenien ilmenemiseen ja muuttaa kehityksen suuntaa. Tämä on todistettu useissa tutkimuksissa ja epigeneettiset muutokset näyttäisivät olevan keskeisessä roolissa ympäristön ärsykkeen vaikuttaessa geenien toimintaan. Esimerkiksi äidin huonon raskaudenaikaisen ravitsemuksen on huomattu vaikuttavan lapsen syntymäpainoon sekä muuttavan pysyvästi lapsen epigeneettisiä merkkejä, mutta vain ajoittuessaan alkuraskauteen. Voisi kuvitella, että myös keinotekoinen kasvuympäristö maljalla vaikuttaisi jollain lailla kehittyvään alkion epigenomiin. Myös kypsyvässä munasolussa tapahtuu epigeneettisten merkkien uudelleenohjelmoitumista, eikä munasolujen kypsymistä nopeuttavien hoitojen vaikutuksista näihin tapahtumiin tiedetä paljoakaan.

Jotain tavanomaisesta poikeavaa saattaa maljalla tapahtuakin. Olosuhteet eivät vastaa täysin alkion oloja kohdussa ja tutkimusten mukaan kasvatusliuostenkin välillä on eroja: tutkittaessa kahta eri alkioviljelyssä käytettyä liuosta havaittiin merkittävä ero lasten syntymäpainoissa. Väestöliiton tekemässä tutkimuksessa alkioiden pidempi viljely maljalla puolestaan näyttäisi johtavan IVF-hoidoille tyypillisen pienemmän syntymäpainon sijaan korkeampaan syntymäpainoon.

Ympäristön aiheuttama muutos alkion geenien säätelyssä voi tulla esiin vasta aikuisena. IVF-hoidolla ja spontaanisti alkunsa saaneiden nuorten seurantatutkimuksessa havaittiin ryhmien välillä eroja verenpaineessa ja veren glukoositasoissa. Tutkimuksen mukaan hoidot lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin myöhemmällä iällä. Mekanismit, joilla ympäristö vaikuttaa kehitykseen ovat yhä epäselviä, mutta juuri geenien toimintaa säätelevällä epigenomilla voisi olla tässä keskeinen rooli. Useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on huomattu hedelmöityshoitojen aiheuttaneen muutoksia epigeneettisissä merkeissä, mutta aineistot ovat pieniä ja tulokset kaikenkaikkiaan ristiriitaisia.

Hedelmöityshoitojen mahdollisten vaikutusten tutkiminen

Hoitojen todellisten vaikutusten selvittäminen vaatii laajan seurantatutkimuksen. Mahdollisten muutosten osoittamiseen luotettavasti tarvitaan suuri määrä näytteitä. Lisäksi osallistujia tulisi olla riittävästi, jotta heidät voisi jakaa hoidoissa käytettävien erilaisia menetelmien ja niiden yhdistelmien mukaisiin ryhmiin. Lasten seurantaa tulisi jatkaa mahdollisimman pitkään, koska vaikutukset voivat tulla esiin vasta iän karttuessa.

Kuten jo viimeksi kirjoitinkin, tutkimuksissa täytyy ottaa huomioon, että löydetyt muutokset eivät välttämättä johdu hoidoista vaan syistä, joiden takia hoitoihin on hakeuduttu. Lisäksi täytyy muistaa, että hedelmöityshoitoihin hakeutuvat ovat usein hieman vanhempia kuin ilman hoitoja synnyttävät keskimäärin. THL:n raportin mukaan hedelmöityshoitoihin hakeutuvista naisista 17 prosenttia on alle 30-vuotiaita ja 14 prosenttia yli 40-vuotiaita. Nuorempien osuus on laskenut vähitellen 2000-luvulla ja vanhempien osuus on kasvanut. Spontaanisti synnyttävistä on noin neljä prosenttia yli 40-vuotiaita.

Jos kerran hoitojen avulla syntyneet lapset ovat pääosin terveitä, niin kannattaako hoitojen vaikutuksia tutkia? Mielestäni kannattaa. Ja täytyykin. Näin merkittävien menetelmien käyttö jo itsessään velvoittaa tutkimiseen ja tarkkaan seurantaan. Juuri julkaistussa tutkimuksessa todettiin syntymäpainojen nousseen ja ennenaikaisten synnytysten määrän laskeneen, ja näin hedelmöityshoitojen selvästi parantuneen viimeisen 20 vuoden aikana. Tässä laajassa pohjoismaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin lähes 100 000 vastasyntyneen terveyttä. Suurin syy parempiin tuloksiin on todennäköisesti siirrettyjen alkioiden lukumäärän vähentäminen, mutta myös viljelymenetelmien sekä liuosten kehittymisestä on varmasti ollut hyötyä.

Lisää tietoa hedelmöityshoitojen epigenetiikkaa tutkivasta epiART-projektistamme löytyy osoitteesta http://environmental-epigenetics.helsinki.fi/epiART/index.html


Lähteitä:

Syntymärekisteri (www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lisaantyminen/index.htm).

THL: Hedelmöityshoidot 2013-2014 (https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/hedelmoityshoidot)

Pinborg A et al. Why do singletons conceived after assisted reproduction technology have adverse perinatal outcome? Systematic review and meta-analysis. Hum Reprod Update, 2013;19:87-104.

Hansen M et al. Assisted reproductive technology and birth defects: a systematic review and meta-analysis. Hum Reprod Update, 2013;19:330-53.

Heijmans B et al. Persistent epigenetic differences associated with prenatal exposure to famine in humans. Proc Natl Acad Sci U S A. 2008 Nov 4; 105(44): 17046–17049.

Dumoulin JC et al. Effect of in vitro culture of human embryos on birthweight of newborns. Hum Reprod, 2010;25:605-12.

Nelissen EC et a. Further evidence that culture media affect perinatal outcome: findings after transfer of fresh and cryopreserved embryos. Hum Reprod, 2012;27:1966-76.

Mäkinen S et al. Does long in vitro culture promote large for gestational age babies? Hum Reprod, 2013; 28:828-34.

Ceelen M et al. Cardiometabolic differences in children born after in vitro fertilization: follow-up study. J Clin Endocrinol Metab. 2008; 93:1682-8.
Henningsen et al. Trends in perinatal health after assisted reproduction: a Nordic study from the CoNARTsS group. Hum Reprod, 2015; 30:710-6.

Malja hedelmöityshoidoille

Piipahdin viime perjantaina kilistelemässä kuohuvaa Väestöliiton Lapsettomuusklinikan Helsingin toimipisteen tupaantuliaisissa. Uudet valoisat tilat hohtivat puhtaan valkoisina ja laboratorio oli moderni, viimeisen päälle toimivaksi suunniteltu. Oli otettu paremmin huomioon esimerkiksi HIV-potilaiden hedelmöityshoidot. Labraa kiertäessä tuli väkisinkin mieleen, kuinka suuresta paikasta on kyse. Kuinka paljon näissä tiloissa tullaan vanhemmiksi ja pakahdutaan onnesta! Tai annetaan lahjoina sukusoluja muille. Ja kuinka paljon itkua, ahdistusta ja pettymystä seinien sisällä tulee olemaan. Ihmisenä, jolla vauvakuumeet ovat olleet voimakkaita fyysisiäkin kokemuksia, en osaa edes kuvitella miltä vuosien tulokseton yrittäminen tuntuu. Että miten ihmisen täytyisi muuttaa täysin ajatuksesensa tulevaisuudesta, oman elämänsä merkityksestä ja lisäksi taistella ihan perusbiologisia viettejä vastaan.

Näin jälkikäteen hedelmöityshoitojen alku tuntuu uskomattomalta. Miten ensimmäinen hedelmöityshoito ihmisillä uskallettiin edes tehdä? Olen kuullut sanottavan ettei koe olisi mennyt nykypäivänä mistään eettisestä lautakunnasta läpi, enkä yhtään ihmettele. Mitä jos koe olisi epäonnistunut, eikä ensimmäinen labrassa alkunsa saanut koeputkilapsi vuonna 1978 syntynyt Louise Brown olisikaan ollut terve? Ja jos koe olisi epäonnistunut, missä vaiheessa joku olisi sanonut, että “hei, nyt näyttää huonolta, koe täytyy keskeyttää” ja olisimmeko koskaan keskeyttämisestä kuulleet? Nyt Louise Brown on terve lähes nelikymppinen äiti. Hän sai alkunsa in vitro-fertilisaatiolla (IVF), missä munasolu hedelmöitetään siittiöllä maljalla ja hedelmöittyneen munasolun annetaan kasvaa useamman solun alkioksi. Näistä alkioista siirretään kohtuun kasvamaan yksi tai kaksi, joissakin maissa useampiakin. Loput alkiot voidaan pakastaa nestetyppeen ja käyttää myöhemmin. Tämä menetelmä on nykypäivänäkin  kaikista yleisin hoitomuoto ja tässä voidaan käyttää omien sukusolujen lisäksi joko lahjamunasoluja, lahjasiittiöitä tai molempia.

Suomessa ensimmäinen IVF-lapsi syntyi vuonna 1984 ja nykyään vuosittain syntyneistä lapsista saa alkunsa hedelmöityshoidoilla noin neljä prosenttia. Eli noin 2500 lasta vuodessa. Muitakin menetelmiä on, kuten mikroinjektiot eli ICSIt (intracytoplasmic sperm injection), joiden avulla hoidetaan miehestä johtuvaa lapsettomuutta. Sen sijaan, että siittiöt uisivat kilpaa kohti munasolua, tässä menetelmässä valitaan paras mikroskoopin alla ja se pistetään suoraan munasoluun. Inseminaatiossa valitut siittiöt, omat tai lahjat, voidaan ruiskuttaa suoraan kohtuun. Munasolujen kypsymistä voidaan auttaa ovulaation induktiolla eli  hormonilääkehoidon avulla.

Hedelmöityshoidoilla saa joka vuosi alkunsa iso joukko toivottuja ja terveitä lapsia, ja tästä hyvästä brittitutkija Robert Edwards sai vuonna 2010 lääketieteen Nobelin. Nyt vuosien kuluessa on tutkittu lasten kehitystä ja huomattu, että hoidot olisivat vaikuttaneet esimerkiksi lapsen kasvuun. Tulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia ja on vaikea tietää aiheuttaako kohonneet riskit itse hoidot vai syyt, joiden takia ollaan hoitoihin hakeuduttu. Hedelmöityshoitojen vaikutuksia kehitykseen kuitenkin tutkitaan aktiivisesti, mikä on mielestäni hyvä asia. Ei siksi, että peloteltaisiin hedelmöityshoitoja käyttäneitä vanhempia tai heidän lapsiaan, vaan siksi, että tiedettäisiin mahdolliset riskit esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin, joihin voi vaikuttaa elintavoilla. Ja tieto auttaa parantamaan hoitoja.

Väestöliiton klinikan tupareissa julkaistiin myös kirja ”Meidän pihan perhesoppa”. Riina Katajavuoren, Riikka Toivasen ja Maiju Tokolan kirjoittama ja Christel Rönnsin kuvittama kirja kertoo lapsille ymmärrettävästi keinohedelmöityksestä, lahjasukusoluista ja erilaisista perheistä. Sopii mainiosti myös aikuisille!