Kahden raskauden ja terveen lapsen jälkeen tuli kolmas raskaus. Voin alkuraskaudesta pahoin, paljon pahemmin kuin aiempien raskauksieni aikana. Kahdeksannen viikon ultrassa paljastui, että sikiö olikin jäänyt alkioksi ja raskaus keskeytynyt jo muutamia viikkoja aiemmin. Pettymys ja suru menetetystä lapsesta oli suuri. Ja kiukku. Suututti, kun ajattelin miten pitkään olinkaan ollut huonovointinen ja huonoa seuraa perheelleni. Ja ihan turhaan.
Toivuin keskenmenosta nopeasti. Meillä oli jo kaksi lasta eikä ikääkään liikaa, joten suurella todennäköisyydellä saisimme vielä lapsia. Ehkä ammattini takia pystyin kääntämään mielikuvan odottamastamme lapsesta rykelmäksi alkion soluja. Ajattelin niitä monimutkaisia kehityksen vaiheita: hedelmöittynyttä munasolua, kiinnittymistä kohdun seinämään ja alkuraskauden dynaamista solujen jakautumista ja erilaistumista. Miten helposti jokin voikin mennä vikaan ja kehitys pysähtyä. Alkoi tuntua melkoiselta ihmeeltä, että olimme ylipäätään onnistuneet saamaan niinkin helposti kaksi tervettä lasta! Halusimme yrittää vielä, joten kohta jo laskin toiveikkaana päiviä ja odotin kärsimättömänä uutta raskautta.
Keskenmenot ovat yllättävän yleisiä. Keskenmeno tarkoittaa raskauden keskeytymistä ennen 22. raskausviikkoa. Sen jälkeen sikiön kuolemaa kutsutaan kohtukuolemaksi. Arvioiden mukaan 10-15 prosenttia raskauksista päättyy keskenmenoon. Todellisuudessa keskenmenojen määrä on kuitenkin paljon suurempi. Munasoluja hedelmöittyy, kiinnittyy kohtuun ja pian kiinnittymisen jälkeen kuolee. Ne huomataan ehkä positiivisena raskaustestinä tai niitä ei huomata ollenkaan. Tällöin kuukautisvuoto alkaa vain hieman normaalia kiertoa myöhemmin. Näitä varhaisen raskauden keskenmenoja arvioidaan olevan hedelmöityksistä noin puolet ja niitä kutsutaan keskenmenojen sijaan biokemiallisiksi raskauksiksi. Tämä voikin olla tuttua monelle lasta yrittävälle parille. Kuukautiset ovat myöhässä, haalea positiivinen viiva raskaustestissä ja pettymys, kun kuukautisvuoto muutaman päivän päästä alkaakin runsaana.
Keskenmenoja aiheuttaa sekä perimä että ympäristö, ja niihin löytyy syitä sikiöstä, äidistä ja isästä. Yli puolet keskenmenoista johtuu sikiön kromosomipoikkeavuuksista, jotka aiheutuvat satunnaisista sukusolujen jakautumishäiriöistä. Kromosomipoikkeavuuksista vain pieni osa on perinnöllisiä. Niiden lisäksi esimerkiksi istukan tai napanuoran kehityshäiriöt ja epämuodostumat keskeyttävät raskauden. Äidistä johtuvia syitä voi olla kohdun rakennepoikkeavuudet, tulehdukset, hormonaaliset häiriöt, tupakointi ja altistuminen myrkyille. Isästä johtuvat syyt liittyvät siittiöiden kuntoon. Esimerkiksi runsas alkoholinkäyttö tai altistuminen ympäristömyrkyille vaikuttaa siittiöihin ja jälkeläisen terveyteen.
Ympäristö vaikuttaa jo ennen raskautta sukusoluihin, raskauden aikana alkion- ja sikiönkehitykseen ja syntymän jälkeen kehittyvään lapseen. Tutkimusten mukaan haitalliset ympäristötekijät kuten virukset, bakteerit, myrkyt, alkoholi, tupakka ja huono ravitsemus voivat muuttaa sikiön kehitystä tai jopa keskeyttää sen. Mekanismeista tiedetään vasta vähän. Useimmat tutkimukset on tehty soluviljelmillä ja eläinmalleilla, ja siksi todellisia vaikutuksia ihmisen kehitykseen on vaikea arvioida.
Nyt haluankin ottaa selvää, mitä on saatu selville erilaisten ympäristötekijöiden vaikutuksesta sikiönkehitykseen, etenkin kriittisen alkuraskauden aikana. Kun puhun ympäristötekijöistä, tarkoitan kaikkia kohdun ulkopuolisen maailman tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kehittyvään sikiöön. Näitä ovat niin ilmansaasteet, työpaikkakiusaaminen, aurinkoloma, hedelmöityshoitojen alkionviljelyssä käytettävä liuos, äidin ruokavalio kuin isän tupakointikin. Tarkoitukseni ei ole syyllistää vanhempia ja toivon, ettei kukaan huolestu turhaan. Tavoitteni on jakaa hyödyllistä tietoa, kyseenalaistaa vanhoja uskomuksia ja tuoda esiin uusia näkökulmia.
Kun neljäs raskauteni loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen vihdoin alkoi, se oli hyvin erilainen kuin kolme aiempaa. Alkuraskauden pelkojen lisäksi sitä leimasi jonkinlainen suurempi nöyryys tuota kahdesta sukusolusta alkavaa monimutkaista tapahtumaketjua, sikiönkehitystä kohtaan. Ja lopulta suunnaton ilo ja onni, uusi pieni ihminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti